Valtiollisesta poliisista kehittyi merkittävä kontrollipolitiikan toteuttaja ja vallankäyttäjä sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Etsivän Keskuspoliisin (EK), myöhemmin Valtiollisen poliisin (Valpo), valvonta kohdistui erityisesti Suomessa kielletyn kommunistisen puolueen jäseniin ja sellaisiksi epäiltyihin henkilöihin. Poliittinen kontrolli kärjistyi 1930-luvun kommunistilakien myötä ja tiukkeni entisestään Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 1939. Valvonnan piiriin joutui yhteiskunnan jokaiseen kerrokseen kuuluneita ihmisiä – jatkosodan aikana jopa kuusi SDP:n kansanedustajaa, ns. kuutoset, pidätettiin ja tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen. Moskovan välirauhan myötä vuonna 1944 vasemmistolaisten poliittinen valvonta päättyi, ja Suomen kommunistinen puolue sai lailliset toimintaoikeudet.

Tässä jaksossa syvennymme Suomen valtiollisen poliisin, EK-Valpon, toimintaan ja sen harjoittamaan poliittiseen kontrolliin. Millä keinoilla valtiollinen poliisi toteutti valvontaa, ja keihin se erityisesti kohdistui? Miten epäiltyjen sukupuoli vaikutti heidän asemaansa ja kontrollin muotoihin? Pohdimme myös valvonnan tulkinnanvaraisuutta sekä EK-Valpon laajaa autonomiaa – miten poliisin toiminta pysyi virallisen sääntelyn ulkopuolella ja millaisia seurauksia sillä oli?

Lisäksi tarkastelemme historiapolitiikan merkitystä aiheen tutkimuksessa. Miten valtiollisen poliisin toiminnasta on eri aikoina puhuttu – tai oltu puhumatta? Ja mihin kansallisiin ja kansainvälisiin ilmiöihin se on linkittynyt?

Asiantuntijat: Piia Vuorinen, Tiina Lintunen ja Ville Okkonen

Haastattelija: Pete Pesonen

Miksaus: Jussi Lahtinen

Lähteet:

Okkonen, Ville ja Tiina Lintunen: Valpon valvomat : eduskuntaryhmä kuutosten tapaus Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2023.

Vuorinen, Piia: Valtiolle vaaralliset naiset : valtiollinen poliisi, valvonnan arki ja sukupuoli Suomessa 1919–1944. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2023.

Suomalainen työväenliike jakautui kahtia vuonna 1918, kun punaisen Suomen johto pakeni Neuvosto-Venäjälle sisällissodan tappion jälkeen. He perustivat Suomen kommunistisen puolueen (SKP) Moskovassa elokuussa 1918 ja alkoivat rakentaa jaotteluja, ketkä olivat radikaaleja kommunisteja ja ketkä edustivat maltillisempia sosialidemokraatteja. Neuvosto-Venäjällä suomalainen kommunismi rakentui suhteessa bolševikkien toimintaan. Suomessa kommunistien toimintaa pyrki kontrolloimaan esimerkiksi Etsivä keskuspoliisi.

Tässä jaksossa pohditaan suomalaisen kommunismin sisäistä ja ulkoista kontrollia. Minkälaisia keinoja suomalaiset kommunistit käyttivät itse omien jäsentensä kontrollointiin tai jopa puolueesta ulossulkemiseen? Keitä olivat suomalaisen kommunismin ”me” eli ketkä hyväksyttiin osaksi yhteisöä ja millä perusteella? Kuinka suomalaisia kommunisteja kontrolloitiin Neuvosto-Venäjällä ja Suomessa?   

Asiantuntijat: Tauno Saarela ja Joni Krekola

Haastattelija: Anna Laakkonen

Miksaus: Jussi Lahtinen

Lähteet:

Joni Krekola Artikkeli: ”Kauhea joskin on puhdistustyömme” – SKP ja väkivalta". Teoksessa: Ruumiita ja mustelmia: näkökulmia väkivallan historiaan (2004)

Tauno Saarela "Suomalainen kommunismi ja rajat". Teoksessa: Työväestön rajat (2005)

Kontrollia ilmenee monissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä, mutta miten koulu ja kontrolli liittyvät toisiinsa? Suomalainen koulujärjestelmä kytketään perinteisesti ajatuksiin tasa-arvosta ja osallistumisen mahdollistamisesta tasa-arvoisesti kaikille – mutta voidaanko koulu hahmottaa myös kontrollin paikkana tai kontrollin välineenä? Mitä kontrolli tässä tapauksessa tarkoittaa? Jaksossa pureudutaan koulun ja kontrollin risteämäkohtiin ennen peruskoulua, rinnakkaiskoulujärjestelmän aikana.

Tutkija Elina Hakoniemen juontamassa jaksossa aiheesta keskustelevat tutkijat Oona Ilmolahti ja Sinikka Selin. Jakso tarjoaa monipuolisen näkökulman koulun ja kontrollin teemaa, peilaten historiallisia kehityskulkuja myös nykyisen koulun arkeen.

Jakson keskustelut pohjautuvat Oona Ilmolahden ja Sinikka Selinin väitöskirjatutkimuksiin. Ilmolahden väitöskirja tarkastelee työväenyhteisöjen ja kansakouluopettajiston välistä suhdetta ja sen jännitteitä Helsingissä sisällissodasta 1930-luvulle. Sinikka Selinin väitöskirja käsittelee helsinkiläisnuorten koulutus- ja ammattisuunnitelmia 1950-1960-luvulla sekä sitä, mitä eri taustoista tulevat nuoret pitivät itselleen mahdollisena, toivottavana ja todennkäisenä tulevaisuutena. Tutkimukset ja tutkijoiden laaja asiantuntemus koulutuksen kentästä myös nykypäivänä tarjoavat monipuolista näköalaa koulun ja kontrollin teemaan. Tarkasteluun otetaan sekä kontrolli koulun sisällä että koulujärjestelmän tuottama yhteiskunnallinen kontrolli.

Asiantuntijat: tutkija Sinikka Selin ja Oona Ilmolahti;

Juontaja: Elina Hakoniemi

Äänisuunnittelu: Jussi Lahtinen Miksaus: Jussi Lahtinen

Lähteet:

- Ilmolahti, Oona (2017): Eheys ja ennakkoluulo: työväenyhteisön ja kansakoulunopettajiston jännitteinen suhde Helsingissä sisällissodasta 1930-luvulle. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura.

- Selin, Sinikka (2016): Oikea työnilo on arvokkainta elämässä: Ammatinvalinnanoppikirjat ammattitaitoisia työntekijöitä ja kunnollisia kansalaisia kasvattamassa 1950–60-luvulla. Teoksessa Saaritsa, Sakari & Selin, Sinikka (toim.): Työväki ja sivistys. Väki Voimakas no 29, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 369-404.

- Selin, Sinikka (2015): “Jos vain voin ja on varoja niin luen ylioppilaaksi” - Työväenluokkaisten oppikoululaisten tulevaisuudensuunnitelmia 1950-luvun Helsingissä. Teoksessa Hytönen, Kirsi-Maria & Laine-Frigren, Tuomas (toim.): Työläisperhe arjessa ja kriiseissä. Väki Voimakas 28, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 197-230.