Showing results by author "Sven Hassel" in All Categories

27. panssarirykmentin sotilaat määrätään Neuvostoliiton rintamalle. Rangaistusjoukoista koostuvan rykmentin tehtävä on mahdoton: ylläpitää Saksan hyökkäystä puna-armeijaa vastaan hyytävän pakkasen ja matalalla lentävien pommikoneiden armoilla. On ihme, että Sven, Porta, Pikkuveli ja muut 27. rykmentin sotilaat ovat ylipäätään vielä hengissä. Sotilaskarkureista, poliittisista vangeista ja rikollisista koostuva rangaistusrykmentti kamppailee selviytyksään elossa – ei tuodakseen kunniaa Saksalle. Kuolema telaketjuilla jatkaa kirjasarjaa Sven Hasselin elämästä Saksan armeijan rangaistusjoukoissa.

27. panssarirykmentti on joutunut useampiin verisiin taisteluihin kuin kukaan Saksan armeijassa. Sven Hassel ja muut rangaistusrykmentin sotilaat eivät ole koskaan taistelleet Führerin puolesta vaan pitääkseen itsensä ja aseveljensä hengissä. Rykmenttiläiset tietävät, että Wehrmachtin päivät ovat luetut ja Saksan häviö on vääjäämätön. Yllättäen heille selviää salaisuus, joka muuttaa kaiken. Vastineeksi vapaudesta kiinniotettu venäläinen komissaari paljastaa piilottaneensa miljoonien arvosta kultaa neuvostoarmeijalta.

Sota itärintamalla kiihtyy ja muuttuu veriseksi asemasodaksi. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat löytävät itsensä keskeltä Balkanin verisiä taisteluita neuvostopartisaaneja vastaan. Juoksuhautoihin sataa palopommeja ja käsikranaatteja. Kukaan ei usko lähtevänsä rintamalta elävänä. Mitä kauemmin joukkojen lahtaus jatkuu, sitä äänekkäämmäksi kasvaa kritiikki Hitleriä ja Wehrmachtia kohtaan. Herran hylkäämät on yhdestoista osa sotakirjasarjaa, joka kertoo Sven Hasselin elämästä Saksan armeijan rangaistusjoukoissa.

Neuvostoliiton joukot ovat hyökänneet saksalaiseen varuskuntaan itärintamalla ja teurastaneet erittelemättä kaikki varuskunnan sotilaat. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat saavat tehtäväkseen ylittää rintamalinjan ja tuhota venäläiset, jotka ovat vastuussa verilöylystä. Elämä rintamalla on helvettiä, eikä sinne sijoitettujen sotilaiden odoteta selviytyvän muutamaa viikkoa kauempaa. 27. rangaistusrykmentin sotilaille rintaman kauhut tulevat tutuiksi – kunnes heidät yllättäen määrätään vetäytymään.

Linnoitusta tuskin näkee lumituiskun läpi, mutta kukkulan huipulla se on – GPU:n vankila. Läpäisemättömän ja vihamielisen maaston ympäröimä sijainti on täydellinen neuvostolinnoitukselle. 27. panssarirykmentin käskyt ovat yksinkertaiset: Ei ole väliä, käyttävätkö sotilaat tykistöä, konekiväärejä vai paljaita käsiään, sotilaiden on vallattava vankila hinnalla millä hyvänsä. Sven Hassel ja muut rykmentin sotilaat ovat tottuneet mahdottomiin tehtäviin ja julmiin taisteluihin, mutta nyt edessä on jotain pahempaa kuin he ovat koskaan kokeneet.

Rintamajunat kiidättävät itään uusia kolonnia aseineen, ammuksineen ja sotilaineen. Vastakkaiseen suuntaan virtaa tuhoutunutta sotakalustoa ja lääkintäkuljetuksia, joiden kyydissä haavoittuneet sinnittelevät hädin tuskin elossa. 27. panssarirykmentin Sven, Pikkuveli ja Legioonalainen ovat haavoittuneet vakavasti ja matkaavat jäisessä tavaravaunussa länteen kohti Hampurin sairaalaa. Pommikoneet uhkaavat rykmenttiläisiä myös kotirintamalla.

Wir konnten die Ketten rasseln hören, die immer näher kamen. "Ein T-34. Sie müssen uns entdeckt haben", flüsterte das Brüderchen. "Bleibt liegen, bis er ganz nah ist, dann rennen wir!" Das widerliche Kettengerassel kam näher und näher. Ich konnte die gefährliche Angst an meinem Rücken hochsteigen fühlen, aber ich wusste, dass es der sichere Tod gewesen wäre, eine Sekunde zu früh loszurennen. Wie wir hochgekommen sind, weiß ich nicht. Ich weiß bloß, dass die Beine automatisch gingen. Der Kampfwagen wackelte über das Loch und zerschoss alles, was darin war. Dann brummte er weiter.

Mot östfronten rullar ständigt nya kolonner med vapen, ammunition och manskap. I motsatt riktning transporteras oupphörligen totalförstörda stridsfordon, artilleri och sjuktransporter med soldater som inte är mycket mer än vid liv. Sven och de andra soldaterna i det 27:e straffregementet lever i konstant fruktan för de ryska stridsvagnarna, som kommer närmre för varje dag. Ett felaktigt beslut innebär en säker död. Sven, Lillebror och Legionären befinner sig svårt sårade i en iskall godsvagn på en farlig resa västerut mot sjukhuset i Hamburg.

Við heyrum í skriðdrekunum er þeir nálgast, T-34. Þeir hafa séð okkur, hvíslar Lilli. Felið ykkur þar til hann er rétt við holuna, þá hlaupum við! Skelfileg lætin í skriðdrekanum nálgast óðum. Ég þekki óttann sem læðist upp hrygginn. Dauðinn er viss ef þeir hlaupa einni sekúndu of fljótt. Ég veit ekki hvernig við komumst upp, fæturnir hreyfast af sjálfum sér. Skriðdrekinn skríður yfir holuna og kremur allt sem er ofan í henni. Svo skröltir hann áfram...

Het regiment rukt opnieuw op tegen het Rode Leger onder de nietsontziende aanvoering van hun krankzinnige legerleiding. De oorlog is zijn laatste fase ingegaan en de moraal in het Duitse leger is tot een dieptepunt gedaald. Maar voor het strafregiment van de hoofdpersonen is deserteren geen optie. Zij moeten doorvechten tot de laatste snik, aan het gevaarlijkste front van Europa.

"UNO DE LOS MEJORES ESCRITORES EUROPEOS, POSEE EL SENTIDO DEL SUSPENSE COMO POCOS" STAFFORDSHIRE EVENING STANDARD, INGLATERRA Un comando especial del regimento de castigo vestido con uniformes rusos conquista 4 carros de combate T-34. Esclarecimiento a larga distancia detrás de las lineas rusas en el Caucaso. El año es 1942. Hora tras hora los carros ruedan hacia el Este. Varias veces son invocados por las secciones rusas. Seguimos a los soldados en su lucha desesperada para volver a las lineas alemanas. Las distancias son grandes, los amigos pocos y la muerte siempre pisando los talones.

Les luttes sanglantes des partisans se font entendre dans les Balkans. Une pluie de grenades à main tombe sur la rue. Des feux de mitraille tombent, depuis les toits, sur le bataillon de chasseurs. Les soldats gémissants se traînent à la recherche d'un refuge. Des cocktails Molotov explosent en provocant des cavités énormes et le liquide incendié tombe sur les humains et le matériel. - Partisans, bafouille le commandant épouvanté et il saute du véhicule. Porta salue et sourit, en faisant l'idiot. - Je vais informer le Commandant qu'on nous attend pour la fête !

Porta lutte pour que le colossal char blindé reste entre la colonne des soldats. Un moment d'inattention et il aurait pu écraser la compagnie au complet. Une énorme boule de feu tombe juste devant le char, entre les sapins. Les soldats panzer plongent hors des blindés pour chercher refuge. Les yeux remplis de terreur et les cœurs battant à grands coups, ils attendent la mort, sous le soleil. Un mur de feu gigantesque s'érige vers le ciel. - Organes de Staline, murmure Heide craintif. Porta accélère le moteur.

Le Légionnaire tourne le canon de sa mitraillette. Les traces de fumée dévorent les ventres des officiers. Ils s'écroulent brusquement sur la neige, qui se teint de rouge. Au fur et à mesure que les soldats, couverts de peaux, s'avancent dans les bois, des cris de bêtes sont entendus. Ils se trouvent sur le front russo-finlandais. Les mitraillettes résonnent jusqu'à vider leurs chargeurs. Le peloton du Vieux, avec le colossal Petit-Frère et Porta qui jouent les rôles principaux, lutte sauvagement derrière les lignes russes.

"Le soldat inconnu de la deuxième guerre mondiale possède maintenant son monument" Morgenavisen, Norvège. Nous entendons les chenilles des tanks qui s'approchent. – Un T-34. Ils nous ont sûrement découverts, murmure Petit-Frère. Ne bougez pas tant qu'il n'arrive pas ici, après on s'enfuira ! L'affreux bruit des chenilles se rapproche de plus en plus. Je connais l'angoisse qui parcourt la colonne vertébrale. Courir une seconde trop tôt, c'est la mort assurée. Je ne sais pas comment nous sommes parvenus à nous lever ; les jambes fonctionnent automatiquement.

La rumeur court que nous allons être transférés à Varsovie. Heide, qui est toujours bien informé, affirme que là-bas c'est un enfer. Il parle d'une retraite des Allemands sur le front est. Des milliers de parachutistes britanniques ont débarqué et des vagues de soldats polonais sortent des forêts. Mais l'armée polonaise est déjà condamnée à mort. Pas seulement par le Reichsführer Himmler à Berlin, mais aussi par le Maréchal Staline. Les nationalistes polonais demandent, en vain, de l'aide à l'Armée rouge.

Heide pousse un cri, il saute en l'air et atterrit de l'autre côté du fossé, où il glisse sur la boue comme une pelle. Notre char commence à reculer de toutes ses forces. Évidemment, Porta a aussi vu le danger qui se trouve juste sous ses yeux, à l'affût, pour donner la mort et mutiler. Rien ne se propage plus vite que la découverte, par l'avant-garde, des mines si redoutées. Tout à coup, plus un bruit. Même la puissante mitraillette Maxim se tait. Nous retenons tous notre respiration, en espérant que la mine n'explose pas.

Está congelando a -38oC. Stalingrado, inverno de 1942-1943. Um vento frio varre as planícies, jogando cristais de gelo em nossos rostos. Estamos marchando por milhares de corpos congelados. Os generais da SS estão marchando na frente do comboio, silenciosos e distanciados. Notamos que o general da SS está bravo há um tempo, um fanático que quer morrer em batalha, levando consigo tantos quanto possível.

Os soldados do 27o batalhão dos punidos batem em retirada. Bombas aliadas estão espalhadas por cidades alemãs e estão sujeitas a uma terrível remoção. Os tanques se arrastam pela estepe russa durante um inverno brutal, em uma marcha mortal que não parece ter fim. Milhares de refugiados inundam as estradas. Os jatos de guerra russos voam baixo, como açougueiros, transformando a massa de refugiados em gritos aterrorizados atravessando os céus.

Tiny aterrissa sobre a parte traseira do tanque—isso é suicídio—e esvazia a metralhadora dentro do veículo. Rápido, ele pula para o chão e joga uma granada de mão, com força, pela torreta aberta. O tanque pesado roda sem controle, esmaga alguns britânicos sob suas esteiras e bate na lateral da montanha, explodindo em um inferno de chamas. Os soldados alemães da divisão Panzer atacam com lança-chamas e granadas de fósforo. Não fazem prisioneiros, os sobreviventes são eliminados impiedosamente.